Ilo

Jostakin iski yhtäkkiä päälle ilo. Olen niin iloinen, että sinä olet olemassa. Olen niin iloinen, että saan kantaa sinua mukanani ja tuntea sinun liikkuvan. Olen niin iloinen, että saan kokea synnytyksen. En malttaisi odottaa sitä. Ja kun odotan sitä, odotan ilolla. Minä haluan kokea sen, haluan tuntea kaiken mitä siihen liittyy. Haluan sinut synnytysvuoteellani viereeni makaamaan, haluan nähdä sinun kasvosi. Ilman sinua olisin vain tyhjä kuori. Sinun kanssasi minä haluan olla.

Anteeksi

Anteeksi lapseni
että saattelen sinut tällaiseen maailmaan
jossa edes ystävyys ei ole pyhää
vaan pelkkää kulissia
jossa se, joka on sinulle uskollinen
kuolee sinun syliisi
vaikka kuinka sitä rakastaisit
jossa et saa olla oma itsesi
vaan sinun täytyy pukea rooliasu yllesi
jossa on liian vaikea elää
mutta josta ei voi muuttaa pois
Anna anteeksi lapseni
etten voi antaa sinulle parempaa maailmaa

Puolessa matkaa

140 päivää takana, 140 päivää edessä. Raskauden puoliväli on tänään. Toinen puolikas tuntuu takuulla pitemmältä kuin tämä ensimmäinen. Kun ensimmäisestä kuitenkin meni melkein viisi viikkoa siihen, etten edes tinennyt olevani raskaana.

Eilisessä rakenneultrassa kävi ilmi, että kaikki on hyvin. Rakenteet kunnossa, mitat keskikäyrällä.