Vaivalloista

En tiedä minkä laskukaavan mukaan pitäisi laskea, että milloin se kolmas kolmannes virallisesti alkaa, mutta kohtapuolin ainakin olo on sellaista kolmannen kolmanneksen luokkaa. Maha alkaa todellakin olla tiellä. Tuolilla pitää istua ryhdikkäästi, koska jos istuu vähänkin lysyssä, menee pallea ihan läjään. Kumartuminen on melko mahdotonta, koska kohtu ja maha eivät taivu sellaiseen. Siksipä esim. kenkien laittaminen jalkaan on aina aika tuskastuttava operaatio. Asunnon siivoaminen on tuon kumartumisasian takia todella vaikeaa. Siivosimme kämppää pari-kolme tuntia viime viikonloppuna, ja olin jo puolessa välissä urakkaa aivan uuvuksissa ja vielä seuraavanakin päivänä kärvistelin kohtukipujen kanssa. Eilen huomasin, että ilmeisesti kävelylenkilläkään ei kärsisi käydä, kun kahden kilometrin lenkki aiheutti koko loppupäiväksi ja -illaksi ahdistavan olon kohtuun ja turhan aktiiviseksi käyneet harjoitussupistukset. Kaiken lisäksi lapsukainen on alkanut valvottaa minua yöllä aktiivisella liikehdinnällään, joka on muuttunut helläväraisista muljahteluista aika kovaotteisiin jysähdyksiin.

Mitään dramaattista ei tähän vointiin kuitenkaan liity, ei esimerkiksi sellaisia ihan oikeita supistuksia, verenvuotoa tai muuta karmeaa. Olo on vaan aika kömpelö.

Jos nyt joku sanoo, että ei saa valittaa vaan pitää nauttia, niin sanonpa hänelle, että otapa kantaaksesi tämä taakka yhdeksi päiväksi ja katso, onko se joka sekunti ihanaa ja hauskaa ja ratkiriemukasta. Vaikka niin kai se on, että jos on kärsinyt lapsettomuudesta ja joutunut turvautumaan lääketieteen apukeinoihin tullakseen raskaaksi, niin ei ole oikeutta ajatella mitään negatiivista mistään raskauteen liittyvistä lieveilmiöistä.