Minun piti pitää lomaa näistä ajatuksista, jotka seuraavat minua joka paikkaan. Kesäloma, ilman stressiä. Niin minua neuvottiin tekemään, kun olin eilen yhteydessä lapsettomuusklinikkaan. Kyllä minä sen loman vielä aloitan, ainakin yritän. Mutta sitä yritystä odotellessa päätin perustaa tällaisen blogin, ottaa vähän "vertaistukiystävistä" mallia. Olen kyllä kirjoitellut päiväkirjaa jo monta kuukautta, mutta vain itselleni, niin sanotusti pöytälaatikkoon. En olisi uskonut alkavani bloggaamaan julkisesti. Mutta aloin kuitenkin.
Siitä on jo vuosi aikaa, kun ryhdyin innolla ja malttamattomuudella toteuttamaan unelmaani. Kovasti tolkutin itselleni, että tuskin se nyt ihan heti tapahtuu. Että voihan siinä mennä vaikka kolmekin kuukautta. Tai jos oikein huono tuuri on niin puoli vuotta.
On mennyt vuosi, ja minä olen yhä ilman sinua, lapseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti