Ruokaa

Syöminen on mennyt aivan uusiin ulottuvuuksiin raskauden myötä. Välillä ei tee mieli lainkaan syödä, kun pahaa oloa pukkaa päälle. Toisaalta syöminen auttaa pahaan oloon. Suurimman osan ajasta ruokahalu on kuitenkin kohdallaan, ja mikä hienointa, syöminen on nyt jotenkin ihan älyttömän hauskaa hommaa. Mitä terveellisempää ruokaa, sen enemmän siitä nautin. Popsin salaattia, hedelmiä, marjoja, keitettyjä vihanneksia, puuroa jne. aivan onnessani, tuntuu etten voi saada vitamiineista tarpeekseni. Kaikenlaisia uusia syömistottumuksia on ilmaantunut mukaan kuvioihin, esimerkiksi jugurtit pitää buustata pakastemarjoilla, vaikken koskaan ennen en ole sellaista kaivannut. Liian makeat ja suolaiset jutut eivät kelpaa. En voi sietää ajatustakaan suolapähkinöistä, vaikka ennen söin niitä oikein tyytyväisenä. Ben & Jerrys -jäätelöt ovat aivan liian ällömakeita, mielummin syön ihan tavallista suomalaista vanilijajätskiä kevytversiona ja isolla pakastemarjaläjällä varustettuna. Toisaalta kyllä karkitkin maistuu, kohtuudella. En niitä juurikaan syö, mutta silloin joskus kun niitä sattuu suuhun panemaan, niin kyllähän ne hyvälle maistuvat.

Syöminen on ihanaa. Ruuan laittaminen on ihanaa. Valmiiseen ruokapöytään (ravintolaan tms.) meneminen on ihanaa. Voi miten iso nautinto tästä asiasta onkaan tullut, miten oma kroppa reagoikaan tällaiseen perusjuttuun niin ylikorostuneesti.

Paino ei ole kuitenkaan noussut grammaakaan. Johtunee siitä, että olen syönyt todella terveellisesti, kun himot kohdistuvat ainoastaan terveysruokaan.