Olen uskaltanut tehdä ison hankinnan. Lapsellani on nyt rattaat. Aiemmin olin kovasti sitä mieltä, että tällaisia hankintoja ei tehdä ennen kuin ehkä parin kuukauden sisällä lasketusta ajasta. Mistä ihmeestä tuli rohkeus ostaa rattaat jo nyt, toisen kolmanneksen alkumetreillä?
Ehkä siitä, että kuten aiemmin olenkin maininnut, on aika heittää pessimismi nurkkaan. Olen alkanut todellakin nauttia raskaudestani aivan täysillä ja lakannut vatvomasta kaikkia epäonnistumisen mahdollisuuksia. Onko tällainen optimismi tyhmää? Ei ole. Ihan sama löhöänkö optimismissa vai ryvenkö pessimismissä, yhtä kaikki lapsen menetys olisi minulle hirvittävän suuri suru. Pessimismi ei hyödytä mitään.
Tai kenties siitä, että vaunuliikkeet myyvät juuri nyt pois halvalla 2010 mallistojaan ensi vuoden mallistojen tieltä. Sain rattaat todella hyvään hintaan.
Tai ehkäpä siitä, ettei rattaiden ostoon liity mitään riskiä. Takuu alkaa vasta lasketusta ajasta ja näillä on palautusoikeus, jos raskaudelle käy huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti