Muutos

Vartalossani tapahtuu muutoksia kovaa vauhtia. Tämä kehityskulku on ollut noin viikon ajan päällä, mutta varsinkin viimeisen neljän päivän aikana. Masu pullahti esille ja kaiken kansan nähtäville ihan yhtäkkiä viime viikonloppuna, rv 12+1. Olen yllättynyt että se tuli näin aikaisin. Olin kuvitellut että menee varmaankin jonnekin 20. viikolle ennen kuin alkaa näkyä. Eilen huomasin, että rinnatkin ovat ilmeisesti taas päättäneet ruveta kasvamaan. Nehän vaihtoivat 5. viikolla kuppikokonsa B:stä C:hen puolessa viikossa, mutta sen jälkeen ei ole mitään tapahtunut. Nyt ne ovat kireät ja hieman kauhunsekaisin tuntein odottelen, että aikovatkohan ne tosiaankin vielä kasvaa.

Tähän mennessä vartaloni muuttumisessa on tapahtunut kaksi itselleni tärkeää vaihetta. Ensimmäinen oli raskauden alussa, silloin kun sain tietää raskaudestani. Rinnat kasvoivat ja olo oli hyvin kummallinen. Tunsin olevani aivan vieraassa kropassa, ja se oli välillä jopa hieman ahdistavaa ja pelottavaa. Sitten totuin raskaana oloon ja olen tässä jo noin kuukauden ajan ollut melko muuttumattomassa tilassa. Toinen vaihe alkoi nähtävästi nyt, kun Masu alkoi kasvaa. Tämä ei ole ollenkaan ahdistavaa eikä pelottavaa. Olen valtavan onnellinen Masustani. Olen aina sellaisesta haaveillut ja muiden mammamasuja kateellisena katsellut - jo kauan ennen oman vauvakuumeeni alkamista. Pidän ylpeydellä uusia mammahousujani ja ihastelen peilikuvaani joka kerta kun kävelen peilin ohi. Olen kuullut ja lukenut, että raskauden toinen kolmannes on ihanaa aikaa. Näköjään se tosiaankin on sitä, kun heti toisen kolmanneksen alettua pullahti Masu esille aiheuttamaan minulle suurta riemua. Enkä tunne oloani vieraaksi omassa vartalossani, niin kuin raskauden alussa. Tämä on minun vartaloni, minun rakas Masuni, ei kenenkään muun!

Olen vuosikausia sanonut, että nainen on kauneimmillaan, kun se on raskaana. Mammamasut ovat vaan niin lumoavan kauniita. On ihanaa tuntea itsensä nyt kauniiksi - ehkä se on ihan tervettä välillä nauttia omasta ulkonäöstään, eikä aina vaan kriittisesti katsella kaikkia vartalon vikoja. Nyt en vikoihin kiinnitä huomiota, kun on mielenkiintoisempaakin katseltavaa. Minä aion tämän raskauteni ajan nauttia naisellisuudestani - siitä mikä minulla yleensä on pahasti hukassa - kukoistaa ja säteillä elämän riemua. Minulla on siihen oikeus, vihdoinkin.