Kumpi?

Jostain syystä olen jo kauan ennen raskaaksi tuloa kuvitellut, että kun saan lapsen, se on poika. En tiedä mistä tämä ajatus johtuu, mutta myös raskaaksi tulon jälkeen olen koko ajan kuvitellut odottavani poikaa. Mietin poikien nimiä, katselen poikavauvojen vaatteita. Kun haaveilen tulevasta lapsestani ja elämästä sen kanssa, haaveisiin piirtyy automaattisesti poikalapsi. Luultavasti syynä on se, että tuttavapiirini on syntynyt lähinnä pelkkiä poikia, joten on jotenkin vaikea kuvitella, että myös tyttövauvoja on olemassa.

Ainoa kerta, jolloin ajattelin odottavani tyttöä, oli niskapoimu-ultra. Ultraruudulla näkyvä pieni suloinen viiden sentin mittainen ihmislapsi näytti minusta tytöltä. Ei siksi, että olisin nähnyt, mitä sen jalkovälissä oli. Eihän niin pieneltä sikiöltä voi vielä sukupuolta nähdä. Vaan siksi, että lapsi vaan näytti tytöltä. Todellisuudessa viisisenttisen sikiön ulkonäöstä ei voi mennä vetämään minkäänlaisia päätelmiä. Jonkin aikaa ultrareissun jälkeen kuvitelmani siirtyivät takaisin poikaan ja siellä ovat pysyneet.

Olen viime aikoina huomannut salaa toivovani nimenomaan toisen sukupuolen edustajaa. En kuitenkaan aio tässä kertoa, kumpaa. Vähän hävettää se, että kehtaan tällaisen toivomuksen esitää, mutta toisaalta minkäs minä tunteilleni mahdan. Kaikesta huolimatta olen aivan varma, etten tunne pettymystä, jos lapsi osoittautuu eri sukupuolen edustajaksi, kuin mitä hänen toivoisin olevan. Toiveeni ei nimittäin niin voimakas ole, ainoastaan pieni vivahde toiseen suuntaan. Tunnen siinä tilanteessa varmasti ainoastaan helpotusta ja iloa siitä, että nyt tiedän lapseni sukupuolen, nyt ei tarvitse enää arvailla, nyt voin ruveta miettimään nimiä ja tekemään ehkä jotain sukupuolisidonnaisia vaate- ja tavarahankintoja.

Lapsen sukupuolella ei sinänsä ole merkitystä. Toisaalta onhan sillä todella suuri merkitys. Tytöt ja pojat ovat aivan erilaisia, varsinkin pitemmän päälle. Minä olen valtavan utelias ihminen, enkä todellakaan suostuisi odottaman synnytykseen saakka, että saisin lapseni sukupuolen tietää.

Rakenneultraan on aikaa enää muutama päivä. Siellä saan todennäköisesti vastauksen tähän kysymykseen. Odotan sitä ultraa enemmän kuin lapsi odottaa joulupukkia. Näinkö tärkeää tämä sukupuoliasia minulle todella on?

Mainittakoon myös, etten aio tässä blogissa lapseni sukupuolta paljastaa. Jos laitan blogiin kuvia, joita saan rakenneultrasta mukaan, rajaan lapsen alapään kuvasta pois riippumatta siitä, näkyykö siellä alueella jotain vai ei. Tämä siksi, että blogia lukee sellaiset henkilöt, jotka ovat pyytäneet, etteivät saisi sukupuolta etukäteen tietää. Tiedoksi siis heillekin, ettei ultrakuvien sesuroinnista tarvitse vetää mitään päätelmiä (tyyliin "varmasti oli poika kun piti tuolla tavalla piiloon laittaa"), vaan olen jo etukäteen päättänyt joka tapauksessa sensuroida ne.