Usko ja toivo ovat vähissä, suru valtaa alaa. Nyt ollaan jo niin pitkällä kierrossa, että raskaustesti olisi varmasti jo tänä aamuna kertonut totuuden. Mutta eipä huvittanut tehdä testiä, kun ei huvita katsella sitä vain yhtä viivaa. Enkä jaksa kieriskellä missään luuloraskausoireissa, niin kuin aiemmissa kierroissa, kun en vaan usko enää. Ja sitten toisaalta kuitenkin välillä uskon, että jos saisimme yrittää vielä monta ovuloivaa kiertoa, niin kyllä varmasti joku niistä tärppäisi. Harmi ettemme saa. Ensi kierrossa lääkitystä ei enää ole, ja luomuilu tarkoittaa minun kohdallani ovuloimattomuutta. Ja se taas tarkoittaa, että raskaaksi tulon mahdollisuus on 0 %. Minulla on nyt tyypilliset loppukierron tunnelmat: ajattelen, että emme ala odottamaan julkisen puolen hoitoihin pääsyä, vaan menemme heti elokuussa yksityiselle. Nämä ajatukset yleensä muuttuvat alkukierrossa ja ovulaation aikoihin. Mutta nyt eletään loppukiertoa, henkistä kuoppaa, surua. Suren valmiiksi jo tulevaa pettymystä, jonka tiedän tulevan.
Keksin laittaa blogiini kävijälaskurin tänään. Kiinnostaa nähdä käykö täällä kukaan. Vaikka itsellenihän minä tätä kirjoitan, enkä ole blogiani mainostellut kuin parille ihmiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti