Onni iski kuin metrinen leka

Tänä aamuna heräsin taas kesken unien, koska paine alavatsassa ja kipeät rinnat ahdistivat, ja ihanat raskausajatukset hyökkäsivät heti pyörimään mielessäni, kun vähän erehdyin silmiä raottamaan. Sitä paitsi minulla oli nälkä, vaikka olin vetänyt yöllä klo 1 kaksi isoa lättyä mansikkahillon kanssa naamaan. Vessassa käynnin jälkeen pystyin sentään nukahtamaan uudelleen vielä joksikin aikaa.

Kun heräsin myöhemmin toisen kerran, tajusin että olen ihan mielettömän onnellinen. Ei sellaista onnea voi edes käsittää. Samalla mietin sitä, että mitä jos varhaisultrassa ilmenee, ettei tuolla olekaan ketään kotona. Että siellä on tuulimuna tai kuollut alkio. Ajatus tuntui pahalta, mutta siitä huolimatta mikään ei voi estää onneani juuri tässä ja nyt. Varhaisultraan on aikaa kymmenen päivää, ja tiedän, että niistä päivistä tulee pitkiä. Mietin että pitäisikö ottaa kamera mukaan ultraan, ja JOS siellä näkyy sydämen syke, niin kuvata sitä videolle jota voi sitten kotona ihastella yhä uudelleen ja uudelleen. Olisiko sellainen ihan tyhmää? Mitä sitten vaikka olisikin?

Minulla ei ole missään vaiheessa plussan saamisen jälkeen ollut vaikeuksia uskoa sitä, että olen raskaana, koska todisteet raskaudesta ovat niin ilmiselvät. Mutta sitä on vaikea ymmärtää. Että mitä se oikein tarkoittaa? Minun on tosi vaikea sisäistää sitä ajatusta, että minun kohdussani köllöttelee pieni elävä olento, jonka sydän alkaa sykkiä ihan näinä päivinä. Ei se ole enää mikään pieni solupallo, siitä näkee jo että se on joku elävä olento. Ei se kyllä ihmiseltäkään näytä, ja se on vain hiekanjyvän kokoinen.

Tämä viikko on ollut ensimmäisten raskausoireiden aikaa. Nyt on lauantai. Alkuviikosta alkoi rintojen kasvaminen ja kipeytyminen. Muistan tunteneeni jo alkuviikosta välillä lieviä kuukautiskipujen tapaisia tuntemuksia, mutten hirveästi kiinnittänyt niihin huomiota, koska en tiennyt olevani raskaana. Luulin vaan kuukautisten olevan tuloillaan. Alavatsaoireet alkoivat selkiytyä torstaina, tosin sen päivän aamuna tein ensimmäisen plussatestin ja aloin kiinnittää oireisiin enemmän huomiota. Välillä huomasin tuntevani lieviä ällötyksen tunteita, mutta ne olivat ihan harmittomia. Perjantaina eli eilen tuntui jo enemmän pahoinvoinnin tuntemuksia ja alavatsassa alkoi olla paineen tuntua. Nämä alavatsakivut muistuttavat jossain määrin kuukautiskipuja mutta ovat kuitenkin erilaisia. Kivut eivät tunnu yhtä teräviltä eivätkä tule yhtäkkisesti niin kuin kuukautisten aikaan. Kipu alkaa sen sijaan loivasti ja pehmeästi, yltyy paineen ja ahdistuksen tunteeksi, housunnappia haluttaa aukaista ja vyötä löysätä. Sitten tunne häilyy pehmeästi pois pikkuhiljaa, ja olo on taas ihan normaali.

Tänä aamuna paineen tuntu oli jo selvempi. Ajoittain tuntuu pientä ällötystä mutta se ei edelleenkään ole häiritsevää. Ruokahalu on muuttunut ihan järjettömäksi.