Nyt tuli yksi kuukausi täyteen siitä kun plussa pärähti raskaustestiin. Olen siis tietoisesti ollut kuukauden raskaana. Tämä kuukausi oli pelon, pahoinvoinnin, ilon, hämmennyksen, onnen, totuttelemisen ja iloisten uutisten kertomisen aikaa. Se on ollut myös elämänmuutoksen aikaa, kun alkoholi on jäänyt kokonaan pois kuvioista.
Monet ovat jo saaneet tietää raskaudestani, varsinkin ystäväpiirini alkaa olla asiasta aika tarkastikin perillä. Sen sijaan sukulaiset ovat - vanhempiamme lukuunottamatta - asiasta aivan tietämättömiä. Odottelen seuraavaa tärkeää etappia, eli niskapoimu-ultraa. Siihen on reilut kaksi viikkoa aikaa. Jos sieltä selvitään hengissä, niin ryhdytään varmaankin kertomaan tästä onnestamme lopuillekin tuttavillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti