Faktaa

Olen elänyt nyt kaksi viikkoa riskiraskauden kanssa. Lääkärin kanssa olen ollut juttusilla lukuisia kertoja sinä aikana. Olen kysellyt ja hankkinut tietoa tästä asiasta. Siitä huolimatta tuntuu, etteivät aivoni osaa rekisteröidä kaikkea tietoa oikein, vaan kokonaiskuva rakentuu pääni sisään jotenkin tipoittain. Nyt uskon, että olen vihdoin saanut sen kokonaiskuvan valmiiksi. Ja se on seuraavanlainen.

Minulla on reunaetinen istukka, joka työntyy kohdunsuun reunalle. Alatiesynnytys on mahdollinen vain, jos istukka on kahden sentin päässä kohdunsuusta. Nyt kahdessa viikossa istukka ei ole siirtynyt yhtään, eikä lääkärin mielestä todennäköisesti siirrykään enää. Sektio on siis todellakin ainoa vaihtoehto. Istukka vuotaa siksi, koska kohdunsuussa tapahtuu pientä liikehdintää kiinni-auki. Se liikehdintä repii istukan reunaa, ja koska istukka on käytännössä iso verimöhkäle, pienikin repäisy voi saada aikaan suuren verenvuodon. Kyse ei ole siis siitä, että istukka koettaisi irrota kohdusta. Sitten jonain päivänä, kun synnytys käynnistyy, kohdunsuu aukeaa nopeasti ja voi repäistä istukkaa todella isosti. Sellainen tilanne olisi hengenvaarallinen sekä minulle että lapselle, koska verta voi tulla todella runsaasti. Tästä syystä raskauteni ei saa jatkua täysiaikaisuuteen saakka, vaan lapsi on otettava pois tuolta ennen aikojaan turvallisuussyistä. Tämän hetkisen arvion mukaan minulle tehdään sektio viimeistään raskausviikkojen 36 - 37 tienoilla, mutta jos vuotelu- ja supistelusessioita tulee usein, niin noinkaan pitkälle ei ehkä uskalleta mennä. Minua tullaan tutkimaan tarkasti seuraavien viikkojen aikana ja harkitsemaan huolella luultavasti useamman lääkärin (myös erikoislääkäri) voimin, mikä olisi oikea ajankohta tehdä sektio.

Tuo oli minulle uutta tietoa, että raskauteni tulee päättymään viimeistään noin kuukauden kuluttua. Oli minulle sitä ehkä aiemminkin selitetty, mutta nyt viimeisimmän lääkärikäynnin seurauksena sen vihdoin tajusin kunnolla. Tieto oli minulle helpotus, koska tuntui kamalalta ajatella, että joutuisin elämään tässä pelossa enimmillään vielä kaksi kuukautta. Nyt se aika lyheni kuukauteen.

Tämän hetkinen suuri haaveeni on, että saisin 36 viikkoa täyteen, koska silloin lapseni keuhkojen pitäisi olla valmiit. Sitten hän ei ehkä joutuisi keskoshoitoon ja voisi jopa päästä kotiin parhaimmillaan yhtä nopeasti kuin täysiaikainen vauva. Tuo ajankohta täyttyy 25.2. Eli sitä kohti mennään nyt. Välitavoitteenani on 34 viikkoa, johon on 13 päivää aikaa. Tämä siksi, että yksi lääkäreistäni sanoi, että "32 on hyvä, 34 on loistava". Ja noista ensimmäinen täyttyi jo.